Dana S.

Naamiot

    Varjossa tarkkailen asukkaita lamppujen loisteen valaisemina.

    Naamioita. Me pidetään kaikki naamioita. Minun on lammas, joka liittyy muiden lampaiden joukkoon. Nainen naapurissa on apina, joka kiljuu kun on tyytyväinen. Neljännen kerroksen mies on porsas, joka nielee kaiken mikä sen silmiin sattuu. Ja sitten on vastapäisen talon lehmä, joka nähdään aina yläosattomissa.

    Mutta me pidetään toisistamme.

    Me kutsutaan toisiamme huutamalla ikkunasta ja heitellään toisillemme konfetteja ulvoen kaikki yhteen ääneen. Konfetit kieppuvat ilmassa kuin pienet lumihiutaleet, jotka peittävät maan kirjavina läikkinä. Koirat hyppivät ja haukkuvat, kun yrittävät saada niitä kiinni. Lapset nauravat. He ovat ainoita, joilla ei ole naamiota, vaikka he naamioituvat vanhempiaan paremmin.

    On myös naapurini, aasi, jolla on koko kasvot peittävät silmälasit ja tavatessa aina sanomalehtensä ja aavistus pahimmasta. Olen unohtanut virtahevon, joka tanssii breakdancea keskiyön jälkeen sekä perhosen toukan, joka valmistaa parasta kotitekoista rommia.

    Ei tarvitse mennä amazonilaiseen viidakkoon, siperialaiselle tundralle tai Saharan arolle. Me kohdataan kaikki kadun päässä, ”Maailman kulmassa”..



seredana.com

---